Killeri 50 vuotta

ke toukok. 08 16:43:00 2024

Jyväskylän urheilupaikoilla kävi 1960-luvulla kova kuhina. Niinpä vuosikymmeniä ravitoimintaa palvellut Hippos alkoi käydä ahtaaksi: alue oli yhä enemmän palloilijoiden käytössä. Unelma ja idea uudesta ravikeskuksesta alkoi elämään. Kului kuitenkin vuosia, kunnes maanmuokkaustöiden jälkeen varsinaiset rakennustyöt pääsivät vauhtiin Killerväjärven alueella vuonna 1973. Saman vuoden syyskuussa raviväki jätti Hippokselle hyvästit.

Jyväskylän Kaupunki oli vahvasti mukana uuden raviradan toteutuksessa. Erityisesti kaviouran valmistaminen vaati mittavia maansiirto- ja täyttötöitä. Lopputulos oli kuitenkin vaivan arvoinen: kavioura onnistui erinomaisesti. Järveä kiertävä rata antoi Killerin raviradalle aivan omanlaisensa leiman - jälkeenpäin voisi puhua brändistä. Kokonaisuus oli niin vakuuttava, että Killeri nousi nopeasti yhdeksi maan tärkeimmistä ravikeskuksista. Hevosväki kuvaili tuoreeltaan ravirataa maailman kauneimmaksi ja Suomen nykyaikaisimmaksi.

Ensimmäiset ravit Killerillä ajettiin 8.5.1974. Rata vaikutti nopealta, vaikka kilpailuja edeltävänä yönä satoi lunta. Erityisesti kaarrekallistukset saivat kiitosta. Ympäristö oli vielä keskeneräinen, mutta Killerin ravikeskus antoi silti itsestään viihtyisän kuvan. Maksaneita katsojia paikalla oli noin 1 600 ja toton kokonaisvaihto nousi yli 47 000 markkaan.

Viralliset avajaisravit pidettiin puolitoista viikkoa myöhemmin, ja ne keräsivät hurjasti yli 5 000 katsojaa. Killerin ensimmäinen toimintakausi käsitti yhteensä 26 kilpailupäivää. Vuonna 1975 ajettiin ensimmäistä kertaa legendaariseksi suurkilpailuksi muodostuva Killerin Eliitti.

Kuninkuusravit Killerillä on ravattu kolme kertaa: vuosina 1976, 1991 sekä 2008. Tänä vuonna ravataan Killerin neljännet Kuninkuusravit, joissa juhlistetaan samalla Kuninkuusravien ehtimistä sadan vuoden ikään.

Jorma Pesonen - Eliitin ideanikkari
Kun Killerin ravirata avattiin käyttöön vuonna 1974, ensimmäiset ratavalmentajat olivat Kyösti Keskinen, Osmo Itäranta sekä Jorma Pesonen. Pesonen muistelee valintaa tyytyväisenä.
- Oli onni, että pääsin Killerille valmentamaan. Keski-Suomessahan taso oli silloin kivikova, Pesonen aloittaa tarinansa.
Killerillä olosuhteet olivat hienot. Pesosen koko elämä pyöri rata-alueella.
- Kyllä Killeri oli minun kasvattajaseurani ja ravien korkeakouluni. Lähellä oli ratavalmentajien lisäksi Lauri Malisen ja Martti Keskisen tapaisia mestareita. Kisat olivat silloin kovatasoisia ja ravipäivien tunnelma korkealla. Asuin vaimoni kanssa radan vanhemman katsomon yläkerrassa. Meillä oli mainio tiimi. Vaimoni hoiti oman tärkeän osuutensa hienosti, joten pystyin keskittymään siihen, minkä parhaiten osaan. Oma fokukseni oli täysin hevosissa.

Kaikkea aikaansa ei menevä mies malttanut Keski-Suomessa kuitenkaan viettää.
- Aloin käymään Ruotsissa ajamassa kilpaa. Siellä ihmisten kanssa keskusteltuani ja muiden maiden suurkilpailuja nähtyäni aloin miettimään, että Suomesta puuttuu ravien vetonaula. Kuninkuusravit olivat tietysti kova sana jo silloin, mutta lämminveripuolelle tarvittiin kunnon kilpailu – karsintalähtöineen, lohdutuslähtöineen ja finaaleineen.

Killerin Eliitti keräsi heti hyväksyntää ja hevosväen huomion. Hevosenomistajat reagoivat kilpailuun positiivisesti.
- Jyväskylässäkin ravi-ihmiset ostivat hyviä hevosia, jotta saisivat oman ravurin Eliittiin. Varsinainen läpimurto oli, kun Killerin Eliitistä saatiin Elitloppetin karsinta. Kun voittajalle oli luvassa paikka isoon kisaan Ruotsiin, tuote oli valmis. Kilpailu olikin kaikkien huulilla.

Pesonen itse voitti Eliitin vuonna 1985 Balboalla.

- Eliitin voittaminen oli oikein makea tunne. Korven Ilkka oli ensimmäinen onnittelija – Ili huikkasi onnittelut jo rattailta käsin loppukaarteessa. Pääsimme Elitloppetiin, mutta siellä kävi niin kuin kävi. Olen myöhemmin ajatuksissani ajanut sen lähdön monta kertaa uudestaan. Onneksi saimme Forssassa balsamia haavoille, kun voitimme Tuopin.

Balboa oli Pesosen mukaan kovaluokkainen, muttei kovin helppo hevonen.

- Balboa oli vihainen kaveri ja vaikea käsitellä. Kovalla perusluokallaan se oli kuitenkin radalla hieno menijä.
Ajan myötä Pesosen toiminta kävi Killerillä ahtaaksi. Tilaa tarvittiin lisää, ja vaihtoehtoja etsittiin Teivon ja Vermon liepeiltä. Jälkimmäinen vaihtoehto lyötiin lopulta lukkoon.
- Olisihan elämä ollut toisenlaista, jos olisimme jääneet Jyväskylään. Lisäksi 1990-luvun alussa paha tapaturma vaikutti elämään paljon. Nykyään asun Helsingin Etu-Töölössä ja olen eläkkeellä, Pesonen kertoo nykykuulumiset.

Maija-Liisa Itäranta – raviradan johdossa nousukauden aikana
Maija-Liisa Itäranta on todistanut Killerin synnyn ja nousun aitiopaikalta. Alkuvaiheessa Itäranta oli radalla kesätöissä. Ensimmäisenä ravipäivänä 8.5.1974 hän pyyhki katsomon penkkejä rakennuspölystä. Toimistosihteerinäkin radalla toiminut Maija-Liisa aloitti Killerin toimitusjohtajana vuonna 1982. Pestiä kesti nelisen vuotta.

- Killerin alkuajat tuovat upeita muistoja mieleen. Mieheni Kalevi ajoi ensimmäisten ravien avauslähdössä kilpaa. Pojat ottivat kisan, kuka olisi ensimmäisessä kaarteessa kärjessä. Kalevi otti Prinsessa Rullalla keulat, ja voitti tämän vedon. Aluksi ohjastajilla ei ollut omaa pukuhuonetta, vaan ajovehkeet vaihdettiin päälle esimerkiksi autossa, Itäranta kertoo.

Killerillä kaikkea ei ehditty saada ensi hätään valmiiksi, joten ratkaisuihin oli käytettävä luovuutta. Ensimmäinen tallikahvio oli omanlaisensa näky.

- Kahviona toimi vanha myymäläauto, joka hinattiin suunnilleen nykyisen tallikahvion paikalle. Kahvivettä piti kantaa muualta. Tarjosimme autosta käsin kahvia, pullaa ja voileipää, ja ihmiset olivat tarjontaan tyytyväisiä. Myymäläauton katto ei ollut täysin vedenpitävä, joten sateella vesi tippui sisään. Irja Nieminen oli kahvion vastaavana ja hoiti myös sairaanhoitajan tehtäviä raveissa.

Raveissa kävi 1970-luvulla hurjasti väkeä. Vuoden 1976 Kuninkuusraveissa Vieteri ja Riuskan-Tyttö palasivat välivuoden jälkeen valtaan. Ravien henkilökunta keskittyi pitämään yleisön tyytyväisenä.

- En muista kilpailutapahtumista mitään, kun olin niin kiinni omissa töissäni. Hoidin Kuninkuusraveissa mm. majoitusten ja iltajuhlan koordinoinnit. Illalliskorttien lunastukseen oli suunnaton jono.
Itärannan toimitusjohtajan vuosina raviurheilu otti isoja askelia eteenpäin. Myös kansainvälistymistä tapahtui. Tunnelma radalla oli hyvä: yhteishenki sekä usko tulevaan kantoivat pitkälle.

- Asioita tehtiin paljon yhdessä. Jo raviradan alkuvaiheessa talkoohenki oli hieno. Eliitin ja suomenhevosten Derbyn lisäksi meillä oli keväisin ajettava suomenhevoslähtö Killerin Kimara. Nimi kyllä vaihtui myöhemmin sponsoroinnin vuoksi.

Killerillä on aina ollut myös muuta toimintaa kuin pelkästään raviurheilua.
- Kesäisin Killerillä toimi retkeilymaja, ja Jyväskylän Kaupunginorkesteri harjoitteli alakerrassa vuosikausia. On siellä ollut myös 24 tunnin viestihiihtoa, maatalousnäyttelyä sekä Jukolan viestiä, Itäranta muistelee.
Toimitusjohtajakauden jälkeen Itäranta oli muutaman vuoden kotiäitinä. Myöhemmin pariskunta piti Killerin ravintolaa, jossa asiakkaita riitti mukavasti.

- Lupasimme aluksi pitää ravintolaa vain puoli vuotta, mutta niin vain se venyi kuudeksi vuodeksi. Nykyään eläkkeellä seuraamme raviurheilua aktiivisesti. Kun on kerran hevosihminen, on aina hevosihminen. Olemme saaneet paljon ystäviä raviurheilun parista.

Pekka Valkonen – Killerin monitoimimies
Pekka Valkonen on tuttu monelle Keski-Suomen hevosihmiselle. Valkonen toimi Killerillä ratamestarina ja monitoimimiehenä 1990-luvulla useita vuosia. Rupeamaan osuivat 1991 kuninkuusravit, lama sekä sitä seurannut etäpelin tuoma noste. Valkonen muistaa Killerin pestin kiireisenä.

- Aloitin Killerillä työt Kuninkuusraveja edeltävänä syksynä. Vietin radalla seitsemisen vuotta. Lama-aika iski kaikkiin kovaa, ja niin se teki Killerilläkin. Mihinkään ei olisi ollut varaa, mutta kaiken tarvittavan saimme lopulta läpi.

Killerin 1991 Kuninkuusravit muistetaan Patrikin neljännestä kuninkuudesta. Totina otti ravikuningattaren tittelin kahdella matkalla laukkaamisestaan huolimatta. Valkoselle vuoden 1991 ravijuhlasta ei jäänyt selkeitä muistoja.

- Ravit valmisteltiin ja vietiin läpi melko vähällä porukalla. Yleisöä oli paljon, mutta saatiin kaikki lopulta vaivan kautta pyörimään. Monenlainen homma tuli valmistelujen aikana tutuksi. Kiireen takia kuninkuusraveista jäi pyörryttävä olo. Onneksi edellinen kiinteistöhoitaja Pekka Vento oli arvokkaana apuna. Alueelta tuli toki hienosti talkooväkeä auttamaan.

Jyväskylän Kaupunki oli tehnyt Killerin radalle kuninkuusraveja edeltävänä syksynä rataremontin.
- Eero Eljanko toimi silloin ratamestarina. Kaupungin osaaminen ja koneapu oli arvokasta, jotta rata saatiin hienossa kunnossa käyttöön.

Kun aika Killerillä tuli päätökseen, Valkonen palasi vanhoihin hommiinsa.
- Palasin metallialalle: toimin mm. hitsarina ja peltiseppänä. Rakennustöitä olen tehnyt aina, ja montaa muutakin alaa on tullut kokeiltua. Eläkkeelläkin olen tehnyt rakennus- ja korjaustöitä.
Hevoset ovat kuitenkin yhä mielessä.
- Kun hevosalalle saa tartunnan, siihen tautiin ei ole rokotetta tai muuta parannuskeinoa, Valkonen myhäilee.

Viimeisimmät uutiset